Hän on jurtti vain,
niin häntä aina haukutaan.
Nää kaupunkien ruipelot, nää villikintut kukerot,
ei hälle pärjää kuitenkaan.
Hän on jurtti vain,
vaan jurtti tosi rautainen.
Hän ehkä hieman tuoksahtaa ja
kielikin on kankea, vaan
Jehus kyllä peittää sen.
Hän minut kappas kainaloon ja vieläkin,
kuin puulla päähän nyöty on,
ja sanamatta sanakaan hän teki sen ja sai mut
juttlaamaan.
Jolalo...
Aa, nyt on yös.
Hän on jortti vain,
hän maalta tuli kaupunkiin.
Ja kun hän käsin kätseisin, mua kainalosta tarttuikin,
niin vaivuin heti ekstaasin.
Hän on jortti vain,
mut sellainen hän olla saa.
Ei kahmi, hän ei kohreloi, vaan juuri niinkuin mies,
vain noin hän polttavasti rakastaa.
Hän minut kappas kainaloon ja vieläkin, kuin puulla päähän nyöty on,
ja sanamatta sanakaan, hän teki sen ja sai mut jollamaan.
Jolololo, jolololo, jololo, jolololo,
jolo lolo...
OOOO,
MIKÄ
MIES!