Yksin keskellä maailmaa,
maailma keskellä mua.
Käy ylös sadeikkunaan,
minä täällä muistelen sua.
Näissä huoneissa,
nukkavieruissa olen polttanut paljon aikaa.
Liian uutta tra gediaa,
liian onneton komediaa.
Enempää en mieti enää,
vaan lähden taas yksin keskellä maailmaa.
Tämä maailma keskellä mua.
Lapset odottaa pelastajaa,
mutta minä odotan sua.
Näissä kylissä, jonkun sylissä,
olen valuttanut pal jon aikaa.
Hymyt, itkut, naulut.
Viimalasia ei kaa mittaa.
Huomenna taas kannetaan ja jatketaan.
Äidit vain aamun asti valvoo,
kun jo muut ovat väsyneet.
Äidit vain valvoo, kun mut valvoo,
kun mut planeetat on juttuneet.
Äidit vain aamun asti valvoo,
kun jo aplodit on loppuneet.
Missä kylissä, kun on kuluttanut paljon aikaa,
hymynit kun nauruu.
On vähän aikaa, mä sinuun luokse pääsen,
taas kunhan odotat vaan.
Äidit vain aamun asti valvoo,
kun jo muut ovat väsyneet.
Äidit vain valvoo, kun muut valvoo,
kun planeetat on juuttuneet.
Äidit vain aamun asti valvoo, kun jo aplodit on loppuneet.
Kiitos katsoit