Silloin paijas löysikin mun .
Paijas puku aivan kannoillain.
Karpeahöinen, tosi vi uhahdus.
Nauranut en, se oli viuhahdus.
Juosta saa ylly, kun mä viuhahtin.
Alkuun kielsin korttelin vaan,
seuras kansa ikkunoistaan. Murraa uunot sain,
niin kuin varjo aivan kannoin lain.
karmea einen tosi viuahdus.
Nauranut en, se oli viuahdus.
Yössä vain pallias pyhly,
juostessa hylly kun mä viuahdin.
Kantaan vielä pollarin kain.
Karkuun häntä pääsyten vain.
Sellin jakaa sain, pajas kanssa vain,
lyöden kättä päälle naurahtain.
tarveä höinen, tosi viuhattus,
nauranut en, se oli viuhattus.
Yössä vain paljas kylly juostessa ylly,
Karmea öinen, tosi viuhahdus.
Nauran otten se oli viuhahdus.
Yössä vain paljas kylly juostessa ylly,
Karmea öinen, tosi viuhahdus.
Nauran otten se oli viuhahdus.
4.7
