Minä tulppanin ojennan
käteesi sumia katson,
kun kukas taas on juuret.
Se puhkeaa kukkaan,
kun elämä mun ovat
jälleen haaveeni suuret.
Sinä avaat ovesi ratkauden tulla,
minä tunnen sinun.
Lähes kuivään mun
panen tulppaanin maljakoon, joka on sulla.
Vois hankkaan kirjaimet ikävään,
sulle kaiken kauniiksi teen.
Annan tulppaanin mukoinen,
niin mun tulppaanin puhkeaa kukkaan.
Se kasvaa malja kun pohjaan saakka.
Ilo nousee niiluksista tukkaa.
Vois putoa sydämen kivinen taakka.
Tuut paani kukkiin ja ehkoo niin.
Sinun silmistysrakkaus heijastuu.
Ja poskesi puhkeaa tukkasin.
ja tulppani väsyy ja lakastuu.
Sulle kaiken kauniiksi teen,
annan tulppani mukavainen.
Ei valkoista loista enää elämän kartta,
ei ruokani viriset vanhaa rasvaa.
Sinä iloitset ja puristat tulppaanin vartaa
ja tulppani uudestaan kasvaa.
Sillä kaiken kauniiksi teen,
annan tulppaani mukoinen.
Tekstit Järvinen Yle