Kuljen kotikuun ja lapsuuden
Nuo suoja -ihäoksat toivujen.
Mä turvaa sellaista en saanutkaan,
kun lähdin innoissani maailmaan.
Mä en rautaportin ruosteen punaiseen,
ne peitossa on suurten opposten.
Sinä raahtaa kun sanois jotakin,
kun toivottaen minut takaisin.
Tänne kuuluu sydämmein,
miks matkaa kauas tein,
se kiertotie niin turha oli vain.
Ei mennyt päivää ainuttakaan,
ettei kaivannut kulkiessaan sun sydän ain iaan.
Lää nyrkko aidansa maloituneen,
sen luota matkaa kotisimäteen.
Muun unohtanut olen pelkään niin,
kun monta vuotta sitten erotin.
Kun kaiken jälkeen silmäsi mä nään,
mä tiedän oikein teen kun tänne jään.
Sun kaltaistasi löytänyt mä en,
kun kuljin valta teitä rakkauden.
Änneet kuuluu sydämmein,
miks matkaa kauas tein,
se kiertokie niin turha oli vain.
Ei mennyt päivää ainuttakaan,
ettei kaivannut kulkiessaan
sun sydän ain iaan.
Tänne kuuluu sydämmein,
miks matkaa kauas tein,
se kiertotie niin turha oli vain.
Ei mennyt päivää ainuttakaan,
ettei kaivannut kulkiessaan sun
sydän ain iaan.