Viipyin
kauanmiin maassa vieraiden.
Haehtui taivaisiin haavei jokainen.
Koinkaan kaipaankaan syl
is lämpimään.
Kohta saavun, lähtö valmiin,
taivan kun mä nään.
Surulliset kuulet synnyin maani,
ne kotiin kutsuu kulkia.
Herran katsoin silmiin ainoani,
saattanut en niitä unohtaa.
Ne vaivas vain omaa tuntoain,
niin turhaan kun etsin nuoruuttain.
Surulliset tuulet synnyin maani,
kotiin täältä kut suu kulkijaa.
Kaipaa enäen hehkuun auringon.
Kaikkein arvokkain pohjoisessa on.
Koinkaan kaipaankaan syl
is lämpimään.
Kohta saavun, lähtö valmiin,
taivan kun mä nään.
Surulliset tuulet synnyin maani,
me kotiin kutsuu kulkia.
Herran katsoin silmiin ainoani,
saattanut en niitä unohtaa.
Ne vaivas vain oma tuntoain,
niin turhaan kun etsin nuoruuttain.
Surulliset tuulet synnyin maani,
kotiin täältä kut suu kulkijaa. Surullis
et tuulet synnyin maani,
ne kotiin kutsuu kulkijaa. Herran
katsoin silmiin ainoani,
saattanut en niitä unohtaa.
Ne vaivas vain, oma tuntoain,
niin kurhaan kun etsin nuoruuttain.
Surulliset tuulet synnyin maani,
kotiin täältä kutsuu kulkijaa.