Sinä
syksynä tapasin sinut
Vielä silloin parsin reikiä
entisen murheen ja surun.
Sinä syksynä tapasin sinut.
Mulle joen yli rakensit sillan
ja tarjosit lohtua murun.
Sinä syksynä satoi aina vaan,
pitkin öitä me valvottiin,
toinen toista me palvottiin.
Sinä syksynä satoi aina vaan,
mut me toisiimme tarattiin,
oli yhdessä hyvä niin.
Sinut muistan, sinut muistan,
kun viiltävän sadetta kopo
skeni pintaa.
Sinut muistan,
kun suru leka hakkaa ahnaasti rintaa.
Sinut muistan,
kun sädevesi valuu katuja pitkin.
Sinut muistan, ja muistan,
miten vuokses itkin.
Sinä syksynä me hiljaa erottiin,
koska mielestä sun se oli oikein
ja piti tehdä niin.
Sinä syksynä me sitten erottiin,
vaikka mulle se merkitsi
matkaa öisiin maisemiin.
Sinut muistan, sinut muistan,
kun viltävä sade tako koskeni pintaan.
Sinut muistan, kun surulle kahakkaa
ahnaasti rintaa.
Sinut muistan,
kun sadevesi valuu katuja pitkiin.
Sinut muistan, ja muistan,
miten tuhat yötä vuoksesi itkin.
Sinut muistan, sinut muistan,
kun viiltävää sädettä
kovosieni pintaa.
Sinut muistan,
kun sun ullenkaan hakkaa
ahnaasi rintaa.
Sinut muistan,
kun sadevesi valuu katuja pitkin.
Sinut muistan, ja muistan,
miten vuokses itkin.
Sinut muistan, sinut muistan,
kun sadevesi valuu katujan pitkin.
Sinut muistan, ja muistan,
miten tuhat yötä vuoksesi itkin