Niin on hento värisen,
kuin palo viimeinen,
mä muistan sen
ensirakkauden.
Taas kun näen meren sen,
katseen niin sinisen ja kauneuden ajan entisen.
Kuin vangiksi jäin yksin hämärään,
vain haaveeni voi murtaa paksun jää.
Niin sinistä ja syvää on sun katse,
jätän kaiken katkeruuden taakse, silmiesi muistoon vajoan.
Niin sinistä ja syvää
tuhun sun luokse.
Nyt on rauha, aikakaan ei juokse,
kun sun viere sinu kattoo.
Nyt,
muistatko ajan sen?
Ja oimme rakkauden vain
yhteisen pienen hetken.
Kuin vangiksi jäin yksin hämärää,
vain haaveeni voi murtaa paksun jää.
Niin sinistä ja syvää on sun katse,
jätän kaiken katkeruuden taakse.
silmiesi muistoon vajoaa.
Niin, sinistä ja syvää tul
lun sun luokse,
nytten rauhaa aikakaan ei juokse,
kun sun viere sinua kattaa.
Niin, sinistä ja syvää on sun katse,
Jätän kaiken katkeruuden taakse,
silmiesi muistoon, oi joo, niin.
Sinistä ja syvää tuhun suuakse, nyt on rauha,
aikakaan ei juokse, kun sun viere sinun katkaan.
Niin sin istä jo syvää.
Kiitos,