kadut näin,
iljenneet jo hetkeksi yön.
Ei elämää valot ikkunan varjoja luo.
Mun tieni käy kohti pimeän
hiljaista seur aa.
Näin mielessäin kuvaa
paremman elämän.
Jos mä voisinkin uudelleen
sen alkaa,
niin toisin kaiken mä teen.
Sanomatta jäi kuin paljon, sä annoit
elämän rikkautta sain,
en huomannut silloin,
se mennyt jo on.
Sanomatta jäi kuin paljon, oi tunteet,
jokaista päivää me näin yppistää
silloin, kun yksin vain oot.
Ei ystävää seura nain
vain työn kylmät tuulet.
On sisälläin vielä toivoa elämän uuden.
Jos mä voisinkin meidät yhteen liittää,
en päivääkään heittäisi pois.
Sanomatta jäi, kuin paljon sä annoit,
elämän rikkautta sain,
en huomannut silloin, se mennyt jo on.
Sanomatta jäi kuin paljon,
voi turpeet,
jokaista päiväämme näin yhdistää silloin,
kun yksin vain oot.
Sanomatta jäi kuin paljon sä annoit,
elämän rikkautta sain,
En huomannut silloin,
se mennyt jo on.
Sanomatta jäi kuin paljon,
voi tuntee
jokaista päivää me näin yhdistää silloin,
kun yksin vain oot.
Kiitos kun katsoit.