jolloin kaksistaan jäivät,
he alku syksyn kuutamoon.
Lennen sanoja sai, tyttö kuunnella kai,
kunnes päättyi kaikki suuteloon.
Mutta lupaukset, ne niin tuliset,
eivät vaikutusta tyttöön teen.
joka sydämestä riipaisee.
Mä olen Ronkeli, Pumpuli, Enkeli,
enkä huoli mä kenestä vaan.
Sä olet tommonen hikinen väriäri,
mua vain insinöörit kiinnostaa.
Pilas tunnelman niin kaihoisan,
tuo laulu tehtaan tyttösen.
Särki sydämen myös pojan sen,
joka löysi ensin rakkauden.
Tytön vastaus saa pojan hermostumaan,
hän päättää mennä kapakkaan.
Etkä ryppy tai kaks kaiken
johan mennessänsä lausahtaa.
Vai olet ronkeli, pumpuli, enkeli,
etkä huolissä kenestä vaan.
Älä luulet tonnosta pallinaamaa,
Se oli ronkeli, pumpuli, enkeli,
eikä huolinu kenestä vaan.
Ja sillaisi sille käviikin,
ettei miestä saanut millonkaan.
