Wooh, wooh, wooh, wooh, wooh, wooh,
wooh, wooh, whooh, whooh, wooh,
Sä et puhu mitään rumaa ääneen,
sä vaan henkisesti syljet päälle
soma, enkeri, kaulassa helmetkin
ja vitsi terävii, ku' sirkkeli.
Niillä aina mun lauseet reikkaat
Kerät katsot itelle, siel' ne nauraa
Mut mä ymmärrän, että tärkeämpää
On päästää sut soteilemään
Elämä niin upe, että pakahtuu
Sisteimet, sattumat sulle tapahtuu
Mikrosekunnissa muut suhun
naaman edestä viet kenet vaa
Ei meitä kautta pysty ikinä vertaan
aina kaiken kauniin eteen saa
Oot et vaan ja mehät totta
Edestäsi löydät aina uuden taivaan
Et koskaan oo se joka pettyy
Kun ne on toiset, jotka susta syttyy
Niin se menee vaan, ei se osaa tuttaa
Voi tästä universumista pahinkaan
Elämä niin upeetta pakahtuu
Millon kohan pilvistä sä alastuu?
Onks se minä vai meinaaks
naaman edustaa pitkeneet vaan
Ei meitä kai tuu pysty ikinä vertaa
aina kaiken kauniin eteen saa
mutta tekinä ja ketä kaipaa
Edestäsi löydet aina uuden taivaan
Välillä me toivonsa laavaan
Pystyisimpää edes hetkensä
Aina kaiken kohin eten saa
Ootat vaan ja mehättät ikinä
Ehästösi löydät aina uuden taivaalla