Vielä muistan,
kun iltana tuona poikajoukosta jälkeen mä jäin sulle kuiskasin kioskin luona
saanko saatella sua teille päin
Kotisasti en tohtinut tulla,
laitaan istuimme perunamaan.
Sydän pakahdui onnesta mulla,
mietin kuinka sen her rotuksaan.
Laitoin perunan kukan sun korvasitaan,
ja se todistaa saihella suudelmaa.
Kesä, yö, nuorta kaksi
enää ei hienommaksi rakkauden
hetkeä saa.
Laitoin perunankukan sun korvasitaa
ja me tunsimme riemua
kuumaavaa.
Yö kun loi sadun tunnun
lailla morsiushun nun ko
hti tuo perunanmaa.
Siitä vuotta on mennyt jo monta,
kuka niitä nyt laskisikaan.
Vaan ei ainuttakaan onnetonta,
siitä kiittää mä sinua saan.
Joka kesä siksi sinulle taitan,
muistonyöstämme kauniistani.
Yhden perunan kukalla
laitan sinun hiuksisi harmaan kuviin.
Laitoin perunan kukan sun korvasitaan,
ja se todistaa saihellä
suunnel maa.
Kesähyön vuotta kaksi,
tänä ei hienommaksi
rakkauden hetkeä saa.
Laitoin perunan kukan
sun korvasitaan,
ja me tunsimme riemua
huumaavaa.
Yö kun loi sanun tummun,
lailla morsius hunnun,
hohti tuo perunamaa.
Laitoin perunan kukan sun korvasitaa,
ja se todistaa saihellä suudel maa.
Kesä, yö, nuorta kaksi,
enää ei hienommaksi
rakkauden hetkeä saa.
Laitoin perunankukansun korvasi taa,
ja me tunsimme riemua
huumaavaa.
Hyötyn loi sadun tunnun,
lailla morsius hunnun,
kohti tuo perunavaa.