Me ylimmät ystävät vuosien takaa,
taas toisemme kun kohdataan.
Niin murheemme voimme näin toisille jakaa,
me ainakin puolitetaan.
Me kerromme hetkistä onnen ja riemun,
me kerromme myös kyynelet.
Ja eiliseen laulut nää hetkessä viemun,
ne sittenkään ei vain enne.
Sunilleen sellainen on ihmisen mieli.
Aina se kaivannut on jonnekin.
Suunnilleen sellainen on ihmisen mieli,
palaa se vain ystävien luottakaisiin.
Mä toivein niin suurin, pois luotanne lähdin,
tän kahvilan jätin mä taas.
Vaan palaistu ei ollut taivaani tähdin,
en löytänyt mun unelmaa.
Nyt kahvilaan tuttuun oon takaisin tullut,
jo niellyt mä oon kyynelet.
Sen hyväksyn, etteivät haaveeni hurut,
ne sittenkään toteutuneet.
Sunille sellainen on ihmisen mieli.
Aina se kaivannut on jonnekin.
Suunnilleen sellainen on ihmisen mieli.
Pa laa se vain ystävien luottakais
iin.
Suhilleen sellainen on ihmisen mieli.
Aina se kaivannut on jonnekin.
Sunilleen sellainen on ihmisen mieli.
Varaa se vain ystävien luottakaisiin.
Sun yllen sellainen on ihmisen mieli,
aina se kaivannut on jonnekin.
Sun yllen sellainen on ihmisen mieli,
palaa se vain ystävien luottakaisiin.