Oli ilta,
mä jälleen saavuin uuteen hotelliin.
Mikä kaupunki ja monesko,
ei väliä sen niin.
Koska samanlaiset illat
seuraa toinen toisiaan,
tämän kerron, että ymmärrät,
jos jossain kohdataan.
Otin avaimen ja astuin sisään
kolkkoon huoneeseen.
Mä matkalaukun avasin
sen purin hiljalleen.
Ja valokuvan ensin
otin päältä paitojen.
Sen pöydälle mä asetin vuoksi
entisaikojen.
Mä olen makkalaukkumies,
sua enää siitä syytä en.
Nyt joka aamukohtaan vain
mä tyhjän huomehen.
Kuului elämääni paljon,
kun mä elin kanssas sun.
Nyt matkalaukkuun mahtuu
koko elämäni mun.
Paidoin ylle puhtaan paidan,
menin baariin tunkkais een.
Tanssinut en ajat sitten,
kyllästyin mä sellaiseen.
Vedin pääni täyteen,
viimein laskuni mä maksoin pois.
Menin nukkumaan ja mietin,
kumpa toisin olla vois.
Mä olen matkalaukkumies,
sua enää siitä syytä en.
Nyt joka aamukohtaan vain
mä kihjän huomenen.
Kuului elämääni paljon,
kun mä elin kanssa sun.
Nyt matkalaukkuun mahtuu
koko elämäni mun.
Tuli aamu, nousin ylös,
paha makuususain mun.
Viimein pakkasin taas laukun,
sulin sinne kuvassun.
Maksoin huoneen, nousin linja -autoon,
matkustin taas pois.
Siinä autossa mä mietin,
kumpa toisin olla vois.
Tää on tarina niin muun,
se tuskin sua kiinnostaa.
Joka ilta on, kuin kerroin,
taas mua bussi kuljettaa.
Myyn jälleen jotain jossakin
ja saavun hotelliin.
Mikä kaupunki ja monesko,
ei väliä sen niin.
Mä olen matkalaukkumies,
sua enää siitä syytä en.
Nyt joka aamukohtaan
vain mä tyhjän huomenen.
Kuului elämääni paljon,
kun mä elin kanssa sun.
Nyt matkalaukkuun mahtuu
koko elämäni muu.