Mä mistä laulun aiheet saan
niin moni tiedustaa,
kun kuljen laulun tietä huoletonta.
On helppo käydä vastaamaan
kun kiertää maailmaa
ja elänyt on vuotta kyllä montaa.
Laulun löytää ja ilmi sen tuoda voi,
jos sen et sijän laulajaks luoja loi.
Ei lopu aiheet milloinkaan,
jos esille ne saa,
niin paljon on aihetta laulua.
Sen aiheen antaa pakkanen
ja polte auringon.
Sen kertoi Lappoihelle sekä Halla.
Se tuiketta on tähtien
ja kuo hu alkon.
Sen maantie laulaa
jalkojeni alla.
Se on tuimassa tuiskus sa tun turin,
joka jäätä lyö hiihtäjän kasvoihin.
Se kuun on hohdehopeinen tai lainev allaton,
niin paljon on aihetta lauloon.
On laulu katse rakkaimman
ja herkkä ystävyys,
se suudelma on
kauneimmalle suulle.
On hehku posken polttavan
ja aitan hämäryys,
ja semi usein kerrottu on kuule.
Se on laulu, kun rakkaus val loittaa.
Se on aihe, kun orvoksi jäädä saa.
Tuo kevät laulun riemuisan,
mut' surullisen syys,
niin paljon on aihetta laulun.
On laulun aihe köyskin
ja riemurikkaitten
ja murhe, mikä polttanut on rintaa.
Tuo laulun ilo räiskyvin
tai jälkikyynelten,
se myöskin mikä onnemme
on hintaan.
Lyhyt matka on köy hästä rikkaaseen,
lyhyt taival on riemusta murheeseen.
On aihe lapsipienoinen
ja sauva vanhuksen.
Niin paljon on aihetta
lauluun.