Nyt loppui juominen,
sanojampa tuominen.
Tässä murheellisten laulujen maassa
alkaa kohta uusi huominen.
Nyt loppui juominen
ja alkaa uuden luominen.
Olen terve, kun me jälleen
kohdataan.
Sen pystyn vaikka vannomaan.
Ei kukaan muu ole syyllinen.
Tämä on oma vika, myönnän sen.
Mä kulmereen mutosin
ja pohjan saakka vajosin.
Niin koppasini suunnaan menetin,
kun tuopin reunaa suhutelin.
Eikö mikään muu nyt auttaa voittuin?
Nyt loppui juominen
ja alkaa uuden luominen.
Nyt tää riittää saa.
Nyt tarvii lopettaa.
Ja tällä kertaa tosi saa.
Nyt loppui juominen.
Tämä kerta oli viimeinen.
On helppo aloittaa ja jatkaa juomista.
Kunnes lasku lakkeaa.
Ei sisuskalu kestäneet,
muistikuvat ovat katkenneet.
Ei antavukset auttaneet,
niiden tehot ovat laimenneet.
On elämäni viiniin sameaa,
mä mistä löydän kirkkaampaa?
eikä mikään muu nyt aut taa voi kuin aamuun , aamuun , aamuun,
aamuun, aamuun .
Mua riipaajat on raadelleet
ja loiventamaan vaatileet.
Mä meidän rahat kullasin
alkoholi -viinakulloihin. Nyt voisin mennä vaikka asumaan
lapsipalatsiin Iluperaan. vaikko sinne, missä apun antaa.
aaa,
aaa, aaa, aaa.