Miksi on mieleni niin levoton?
Miksien ystäväin riemua nää?
Keväinen päivä on niin valoton,
suuntaansa vaille kulkuni jää.
Voi tiedänä sen, miksi niin väsynyt minun sydämeni on,
kuinka murheinen.
Vain yksi, vain yksi on toivoni nyt,
sinä yksiin täyttää voit sen.
Luoksesi tulla, jos vielä kerran vois.
Luonasi onneni täydempi ois.
Kosketta käättäis, lämmintä sais,
muu hetkeksi unhottais.
Luonasi talvikin kukki a voi,
jäisetkin puut linnun laulu a soi.
Olkasi vasten painais in vään, oi,
silloin kun et kauneimmat nään.
Minut johdatit kerran löytämään,
oman itseni löysin sinutkin.
Minun silmäni aukaisit näkemään sinen
taivaan ja sinen silmäsi sun.
Minun kanssani kuljit ja kuuntelit,
minun sydäntäni arkaa ja uinuvaa.
Siksi kuulethan myös kuinka hiljainen
rukous täyttää nyt sydämen.
Luoksesi tulla, jos vielä kerran ois.
Luonasi onneni täydempi ois.
Kosketta käättäis, lämmintä sais,
muu hetkeksi unhottais.
Tuonasi talvikin kukkia voi.
Jäisetkin puut linnun laulu a soi.
Olkasi vasten painais in pään voi.
silloin kuunneet kauneimmat nään.