Yö täyttyy turhin kysymyksiin,
pöytä syy sydämen.
Ja istun kahvilassa yksin,
luoksein suo saa vain en.
Maan yli muut tolinnut liitää,
kauas pois etelään.
Ne niin kuin hauraat haaveet kiitää,
yksin rantaan mä jään.
Ensi lumen aikaan jää vain muistot,
onnen taikaan uskoen.
Valkoinen huntu peittää puistot,
kesän kauneimman piilottaen.
Ensi lumen aikaan yksinäinen,
kuinka saikaan kaipuun tään.
Virta niin kaunis, kohta jäinen,
pystyi tunteeni vain kätkemään.
Et luoksein tahtonut sä tulla,
tulin näin jäätäviin.
Niin oli toisenlaiset sulla,
suuret nuo haaveet niin.
Vaan yli muut tolinnut liitää
kauas pois etelään.
Ne niin kuin hauraat haaveet kiitää,
yksin rantaan mä jään.
Ensi lumen aikaan jää vain muistot,
onnen taikkaan uskoen.
Valkoinen huntu peittää puistot,
kesän fauneimman piilottaen.
Ensi lumen aikaan yksinäinen,
kuinka saikaan kaipuun tään.
Virtaniin kaunis kohtajäinen
pystyi tunteeni vain kätkemään.
Ensi lumen aikaan jää vain muistot,
onnen taikaan uskohden.
Valkoinen huntu peittää puistot,
kesän kauneimman piilottaen.
Ensi lumen aikaan yksinäinen,
kuinka saikaan kaipuun tään.
Virtaniin kaunis kohta jäinen,
pystyy tunteeni vain kätkemään.
pystyt unteeni vain kätkemään.