On pieni puutarha
jossakin galaksin reunalla.
Syttyvät ja sammuvat
sen hehkulamput helminauhoina. Soi lapsen hentoparkku,
kun se astuu aikaan ikuisuudesta.
Sen polun parteen keräytyy surua
ja suurta rakkautta.
Haltumaalla kukkuloilla
huojuu miettelijät surutut.
Toukokuussa hiiren korviin
painajien viisaus kantautuu.
Kun alla istuu kaksi nuorta,
poika etsii tulta tupakkaan.
Se etsii ensimmäistä sanaa,
ensimmäisen rakkaustarjaa. Olen
matkalla sun luoksesi,
sylissäni pieni bonsaipuu. Ja bussin
takaikkunassa loistaa viittavaille täysi kuulu.
Anna vähän vettä,
anna rakkautta ja valoa.
Niin se pitää aina kotinaan
sinun sydämesit taloa.
On pieni puutarha
jossakin galaksin reunalla.
Joku keksii sinne peturin,
liukuhinan, ydinvoimalan. Joku keksii sodat,
maiden rajat,
rauhan sekä demokratian.
Joku keksii sinne Jumalan,
synnit sekä saatanan.
Olen matkalla sun luoksesi,
sylissäni pieni bonsai puu.
Pussin takaikkunassa loistaa
viittapaille täysi kuu.
Anna vähän vettä,
anna rakkautta ja paloa.
Niin mä pidän aina kotinani
sinun sydämmesi taloa.
TÄÄLLÄ MÄÄ
Kiitos kun katsoit!