toisten aurana lähtevän näit.
Usva huuruna suosta jo nousi,
siipi rikkona rannalle jäi.
Sinut jäiseltä suolta mä löysin
ja taistelun jälkeen köysin.
Sinut suojaan talveksi sain.
Pari pihlajan oksaa mä taitoin,
niistä lastan siipesi tein.
Laton lämpimään paikan mä laitoin,
sinne päivittäin ruokaa mä vein.
Luottamuksesi ehkä mä voitin,
jos kädestä syöttää koitin.
Sinä katsoit ylpeästi vain.
me kumpikin tiesimme sen.
Sini taivaalla korkeuksista
sinun laulusi vapaana soi.
me kumpikin tiesimme sen.
Sama kaipuu mun kaupungista,
tänne korpien kätkeen oi.
Kevään aurinko lämpönsä antoi,
hauraat kinokset sulattaen.
Olit terve ja siipesi kantoi.
Kevään vaistosit, ymmärsin sen.
Hetken siivillä iskien sousit
ja tuntien voiman nousit.
Kevät taivaan, sineä päin.
me kumpikin tiesimme sen.
Sini taivaalla korkeuksista
sinun laulusi vapaana soi.
me kumpikin tiesimme sen.
Sama kaipuu mun kaupungista,
tänne korpien kätköön toi.
Siellä kaartelit hetkisen verran.
Sitten lensit jo pohjoista päin.
Huusit lähteissä skiitokseks kerran.
Minä pisteen vain taivaalla näin.
Kauan katselin usvaista rantaa.
Sun siipesi kauas kantaa.
Minä maahan vangiksi jäin.
me kumpikin tiesimme sen.
Sini taivaalla korkeuksista
sinun laulusi vapaana soi.
me kumpikin tiesimme sen.
Sama kai puhun kaupungista,
